Olipa kerran Heikki. Hän on näkymätön ja pieni ja tämän näköinen. Hän on heidän luokan lyhin. Hänen paras kaveri on Jarno.

Eräänä päivänä Heikki muuttui näkymättömäksi. Hän aikoi säikäyttää äitin ja isinsä. Juuri kun Heikki oli säykäyttämäisillään hän muisti siskonsa. Sehän piti säikäyttää niin että sen näpyt lentävät taivaan tuuliin.

MUTTA! Heikillä oli yksi pieni ongelma hän ei päässyt siskonsa huoneeseen! 

Sillä

hän

oli 

liian 

pieni.

Silloin hän keksi. Hän menee ikkunasta. Niinpä hän meni ulos otti tikkaat ja meni siskonsa ikkunalle ja kiipesi. Mutta juuri kun hän oli ikkunan vieressä sisko laitti ikkunan kiinni.

Nyt oli SUURI ongelma! Mutta Heikki ei luovuta. Hänen oli pakko nähdä siskonsa ilmeen ja kuinka näpyt lentäisivät. Heikki meni omaan huoneeseen ja mietti suunnitelmaa.

Sitten Heikki keksi. Kun kerta on näkymätön vanhemmat kuitenkin käskevät siskon alkaa etsiä veljeä sitten hän säikäyttää hänet.

MUTTA! Sekään ei toiminut sillä Heikki sanoi että menee Jarnon luokse yökylään. Mutta entä jos hän menisi kellari luukusta. Heikki meni kellariin ja kiipesi tikkaat ylös mutta sisko oli laittanut pöydän kellariluukun eteen. Voi kakka. Mitäs nyt. Sitten kai hänen oli odotettava että sisko tulee huoneesta. Mutta! Hän ei tule huoneestaan!

No ei sitten säikäytetä.

MUTTA! Jos hän menee kattoluukusta? Heikki meni katolle ja meni luukusta. MUTTA! Sisko oli laittanut kaapin kattoluukun eteen! Mutta jos hän menee yöllä siskonsa huoneeseen.

Niin Heikki odotti iltaan. Odottaessaan Heikki mietti miten hän ylettyisi oven kahvaan. Sitten hän keksi! Hän hakee jakkaran. Ilta tuli Heikki haki jakkaran ja kantoi sen siskon huoneen eteen ja aukaisi oven. Mutta sisko oli mennyt isän ja äitin viereen. Voi kakkeli. Heikki sanoi. Mutta jos hän...... ei, ei sillä äiti ja isi ei saa säikähtää.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja