Tarinativoli
Kirjoja, leffoja, pelejä ja sarjakuvia. Kirjoita arvostelu!Kirjailijan talo
Tutustu kirjailijoihin, kuvittajiin, ohjaajiin ja muihin tekijöihin.Tutkimusmatka
Tosi on tarua ihmeellisempää. Esittelyssä tietokirjat ja tiedeaiheet.Linnunrata
Omat tarinat ja sankarit. Viisarissa kirjoituskursseja.Viidakkorumpu
Keskustelupalsta. Juttele ja tapaa kavereita!
Veeti ja toinen maailma
Novelli
Veeti istui huoneensa tuolilla tekemässä läksyjä. Veeti oli 12 vuotias ja piti kovasti jännitys kirjoista. Veetillä oli kaljut hiukset ja hän oli noin metri ja neljäkymmentä senttiä pitkää.
Veeti asui Lapissa lähellä Teno jokea. Veetin koti oli hirsimökki jossa asui Veeti,äiti jonka nimi on Leena ja Veetin sisko Veera.
Aamulla kun Veeti lähti kouluun jossa oli noin sata oppilasta hän näki tiellä ison kauniin kiven. Veeti kyyristyi ja otti sen käteensä. Kivi oli noin kilon painoinen ja siinä oli hopeita raitoja. Veeti otti lapasen kädestään ja laittoi kiven toppatakkinsa taskuun. Veeti ei oikein pitänyt koulun käynnistä joka luultavasti johtui siitä, että häntä usein kiusattiin koulussa.
Kun Veeti oli jälleen koulun pihassa, hänen pahin kiusaajansa Sami oli jo vastassa. "Katsokaa idiootti on koulussa jälleen", huusi Sami. Veeti oli niin tottunut haukkumiseen että ei reagoinut mitenkään. Pahin kiusaamis tilanne oli ollut Veetin mielestä edellisenä vuonna kun Sami ja muut kiusaajat olivat varastaneet Veetin matematiikan kirjan ja polttaneet sen. Koska Veeti eikä hänen perheensä ollut kovin rikas (toisin sanoen hyvin köyhä) se oli aiheuttanut Veetin perheelle huomattavaa köyhyyttä koska kirja maksoi viisikymmentä markkaa. Veetin elämä ei ollut ikinä ollut ruusuilla tanssimista.
JATKUU OSASSA KAKSI
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Okariino
Mitenkähän tarina jatkuu? Onko hopearaitainen kivi arvokas?
pesukarhut
Jännä juoni.
Miksi et tehnyt toista osaa heti samaan tekstiin?
Meggie99
Hiukan kirjoitusvirheitä, mutta hyvä tarina silti. Voi Veeti-parkaa, aika symppis tyyppi. Ja Pesukarhuille: Tarinasta tulee pitkä ja hankala luettava, jos sen kirjoittaa yhteen pötköön. Ja kappalejako helpottaa huomattavasti lukemista! Onneksi Mika oli muistanut sen!! Kiitos:)
-Meg